Ala-Porasan Pirkkojen hisustelua (Sivu 1/6)

  Minulle sopisi kyllä sunnuntai, jos vain ajokelit pysyvät näin kesäisinä. 

Jotta ei totuus ja todellisuus unhoittuisi: lainaus lehdestä  :hiipii:

Suomalaiset ovat sauvakävelleet yli kymmenen vuotta. Silti tekniikka on hakusessa - monellakin. Lypsytekniikkaa ja kamelikävelyä näkee liian usein.
- Voin hyvin sanoa, että Suomessa on noin miljoona sauvakävelijää, mutta vain noin 20 prosenttia heistä kävelee oikein, Matti Heikkilä ottaa heti luulot pois. Hän on Vierumäen urheiluopiston testauspäällikkö ja yksi sauvakävelyn kehittäjistä.
Sauvakävely on lajina yksi soveltuvimmista. Jos kädet on terveet ja osaa kävellä, menestymisen mahdollisuudet ovat kohdillaan.
- Verrattuna tavalliseen kävelyyn sauvakävely voi olla 20-40 prosenttia tehokkaampaa. Miksei siis otettaisi näitä ylimääräisiä prosentteja itselle? Istumatyö jumittaa hartiaseudun, ja tämä on oiva konsti avata se. Ja kaiken lisäksi, sen voi tehdä ulkona, Heikkilä mainostaa.
Jos sauvakävelemään ryhtyy, välineisiin kannattaa kiinnittää huomiota. Kuuden euron hintaiset halpahallin sauvat eivät ole paras ratkaisu.
- Alle viiteenkymppiin saa oikein hyvät ja laadukkaat välineet. Joustopiikkikärki on mielestäni hyvä. Se on parempi kovalla alustalla kuin esimerkiksi asfalttitassu, joka joskus luistaa.
Jos kävelysauva luistaa, pito korvataan helposti liian kovalla iskulla ja kyynärpäät kipeytyvät.

Pituus on tärkeä

Huonokuntoisille ja aloitteleville sauvojille Heikkilä suosittelee 60 senttiä omaa pituutta lyhempää sauvaa. Kun kunto kasvaa, myös askel pitenee, joten silloin voi ottaa viisi senttiä pidemmän sauvan käyttöön.
- Kokeile viisi senttiä pidemmillä askeleilla, saatko tunnetta käsiin. Jos ei saa, sauvat ovat liian lyhyet, Heikkilä sanoo.
Aloittelevalla oikea kyynärpään kulma sauvan ollessa maassa on 90 astetta.
- Myös kävelylenkkarit ovat hyvät, koska niissä kantapää on tukeva, Heikkilä opastaa.
Välineiden valinnan jälkeen myös sauvomispaikalle kannattaa uhrata hetki miettimisaikaa.
- Sauvakävely kuuluu sinne, mihin hiihto eli metsäpoluille. Pururadat ovat oivia pohjia. Lenkin pituuden on hyvä olla aluksi tunti kunnosta riippumatta. Silloin saa tuloksia aikaan.

Tekniikka kuntoon

Sauvakävelyn tekniikka on syytä saada kuntoon. Jos kävelee väärin, hyödyt muuttuvat haitoiksi.
- Ikäihmisillä hyväksyn "sauvojen ulkoiluttamisen" ja perässävetämisen, mutta en nuoremmilla, Heikkilä lataa.
Kun aloittaa, kannattaa kävellä normaalisti sauvat maata viistäen takaviistossa ikään kuin niitä ei olisi olemassa. Kun saa kiinni normaalista kävelyrytmistä, sitten otetaan sauvat käyttöön.
- Suurin virhe on se, että sauva tuodaan pystysuorassa eteen. Sauvan pitää pysyä koko ajan takana. Ja ote sauvaan sellainen kuin kädessä olisi pikkulintu, joka ei puristu kuoliaaksi, mutta ei pääse lentoon, Heikkilä kuvailee.
Työntö tuntuu kämmensyrjässä ensin pienenä puristuksena, jonka jälkeen on rentoutus.
- Veri lähtee hartioissa kiertämään, kun hoksataan olla jännittämättä niitä. Lantion ja hartioiden vastakierto aukoo selkäfileet, se on se juttu. Vielä pieni etukeno, niin asento on täydellinen.
- Tärkeintä on, että ajattelee, mitä tekee. Tyylejä on niin paljon kuin on ihmisiä, mutta on vain yksi ainoa tekniikka, joka on opeteltava.
Kun sauvakävelyssä saa perustekniikan haltuun, sitä voi myös sauvajuosta tai sauvaloikkia. Jyrkkiä ylämäkiä sauvakävellessä laji muuttuu todelliseksi fitness-urheiluksi. Ylämäkeä mentäessä vartalo on etukenossa ja alamäessä jalat joustavat ja edetään "hiipimällä".
- Joku mieltää tämän vanhojen ihmisten lajiksi. Harrastajat ovat piilossa lenkkimaastoissa, niin heitä ei kaupungilla näe.
Vierumäellä työpaikan kuntotestauspäivää viettäneet Päivi Portin ja Jorma Oinas eivät olleet ikinä sauvakävelleet. Matti Heikkilä patisti heidät pikakurssille toimittajaa ja kuvaajaa varten.
- Olen ollut sitä mieltä, että sauvat tarvitsevat seurakseen myös sukset. Ulkoilutan aina koiraa, joten sauvakävely olisi hankalaa, Portin sanoo.
- Ei ole koskaan tullut mieleenkään tarttua sauvoihin. Olen ajatellut sen olevan mummojen laji, Oinas tuumii.
Kun koehenkilöt tulevat paikalle 60 senttiä omaa pituutta lyhempien sauvojen kanssa, tapahtuu se, mitä yleensäkin aloittelijoilla. Sauva liikkuu saman puolen jalan kanssa samaan tahtiin.
- Oho, muutuin Pirkka-Pekka Peteliuksen Apuva-mieheksi, Oinas nauraa.
Usein kävely unohtuu, kun sauvat pannaan käteen. Harjoitellaan siis kävelyä sauvoista välittämättä. Nyt pari ymmärsi jutun juonen.
Sitten sauvat mukaan rennosti ja kävelemään. Heikkilä korjaa vielä pieniä asentovivahteita. Pieni etukeno, lantion ja olkapään vastakierto ja rento ote sauvaan.
- Kyllä hartioita lämmitti. Minua oikeasti yllätti, kuinka tehokasta tämä hartioille on, Portin ihmettelee.
Oinas on samaa mieltä ja kertoo mahdollisesti harkitsevansa omien sauvojen hankkimista.
- Jes, taas sai Suomi kaksi sauvakävelyn harrastajaa lisää, Heikkilä iloitsee.

ESS-Maija Joutjärvi

Kun sitä tuntuu ja näyttää olevan asiantuntijoita siellä sun täällä opistoja myöden niin tässä yksi lisää......
Mustalaispoika tuli koulusta. Isänsä kysymään, että mitäs tänään oli koulussa.
"Meillä oli hiihtokilpailut", poika vastaa.
"Montako hiihtäjää oli?" Kyselee isä.
"Neljä."
"Monesko olit?"
"Viies."
"Miten se on mahdollista?" Isä kysyy.
"No kun ei kule niin ei kule..." Poika vastaa........

Ala-Porasan Pirkkojen, mm. sauvakävelysuunnistuksen ainoa erikoinen seura, kävelytti etäällä syntysijoistaan, Kullasvuoressa, edustavia talviurheilijoitaan. Kisan
säännöt olivat perinteiset, vain karttaan merkittyjä polkuja, teitä tai ajouria sai edetä. Lahjomattomille höylälaudoille asennetut emitanturit antoivat loppuajoiksi: Esko J. 42.42, Mauri P. 49.55, Pekka V. 52.30, Markku S. 52.46, Jukka L. 53.36. Rastiväliaikojen kaikki tolpat kirjautuivat Eskolle. Eli viies sija tuli..... kun ei kule niin ei kule! Zeiel.

Hauskin hisuun on lähdössä kuusi miehen ikään ehtinyttä ja Eki. Seitsemänkymppisissä on vahva trio. Esa, Olli ja Pertti. Jos olisi kesäkisa niin tässä olisi Suomen, kenties maailman kovin viestijoukkue. Ollin värväämä Pertti Salminen on uusi nimi Ala-Porasan Pirkkojen hisuveljissä. Tervetuloa Pertti. Pertin tuntevat kaikki suunnistajat, niin paljon on Pertti kisoja resunnut. SM mitaleita lienee pahvilaatikollinen...  Maukka vanheni viisvitosiin, Markku ja meikä viimeistä vuotta kuusvitosissa. Palataan aiheeseen... Zeiel

Vuodet eivat ole veljeksiä, eivätkä päivät sen enempää Lauantaina paistoi aurinko     pilvettämältä taivaalta, sunnuntaina vihmoi nihkeää pyrylunta vaakasuoraan, eikä auringosta ollut aavistustakaan. Kylmä oli kumpanakin päivänä, sen verran päivät toisiaan muistuttivat. Ja tietysti myös se oli yhteistä, että sitkeät hisunharrastajat ulkoilivat naamakarvat jääpuikoilla kumpanakin päivänä.

Sunnuntaina oli tarjolla pitkää matkaa. Kartan mittakaavaa oli lauantaista suurennettu suhteeseen 1:12500, mikä alkuun muutaman risteysvälin ajan tuntui oudolta, mutta pianhan siihen tottui. Ja sitä nannaa olikin sitten tarjolla koko rahan edestä, sillä matkat olivat reilut ja nihkeä pyrylumi ei todellakaan mahdollistanut mitään lentokeliluistoa. Toisaalta, kapeaa uraa ylämäkeen oli nyt tavallista helpompaa könytä, kun suksi ei luistanut edes taaksepäin!

Itse asiassa oli oikein mukavaa vaihteeksi hiihtää pitkiä välejä hieman harvemmalla urastolla. Reitinvalinnassa korostui uran nopeuden arviointi, mutta tarkkuutta, ketteryyttä ja sujuvuutta vaativaa syherikköäkin maastossa oli tarjolla. Hyvin olisi tuossa urastossa pitänyt pitkän matkan kumpanakin päivänä.

Mitaleita tuli taas Päijät-Rastille enemmän kuin Suomelle on tullut Vancouverin olympialaisista. Alueen mestareita pitkällä matkalla ovat nyt Esa Klinga ja Esko Jussila, pronssimitalisti Olavi Erkkilä. Markku sai nyt jo tuloksen sijoittuen neljänneksi. Maukka taisi juuttua lumikinokseen jo Ala-Porasan kulmilla. Yhteensä hisuttelijoita taisi paikalla olla kolme ja puolisataataa kumpanakin päivänä, joten aikamoinen vilinä ja sompien kitinä Mäntsälän metsissä oli. Kävellessä lumi narskui kuin entisaikojen Suomi-filmissä huopatossun alla ikään.

Hisukausi 2010 alkaa lähestyä huipennustaan, kun muutaman viikon päästä aletaan ratkoa SM-sijoituksia, tällä kertaa itäisessä Suomessa. Jojensuussa kisataan keskimatkat ja Vuokatilla pitkät matkat sekä viesti. Toivottavasti meiltä on mukana edustusta!

Talvi (ainakin talvikausi) tekee tuloaan. Hiihtokausi on jo korkattu, käväisin Ylläshallissa lykkimässä muutaman kilometrin. Varsin ryynimäistä lumi siellä on, mutta eivätpä ne hiihto-olosuhteet tavallisena talvena ulkonakaan juuri sen kummoisempia ole täällä kehäkolmosen sisäpuolella. Hiihtämisen tapaista liikuntaa.

Syksyllä on perinteisesti vedetty Ala-Porasan Pirkkojen sauvakävelysuunnistusharjoitukset. Jukkahan niitä jo hieman lupaili. Onko ajankohta vielä tarkentunut? Ainakin toistaiseksi on ollut varsin hyvät ja lämpimät kelit, ja sauvoja on ulkoilutettu muutamana iltana viikossa.

Sauvakävelysuunnistus lauantaina 6.11. klo 12 "Ahjolan" parkista. Tulkaapa ulkoilemaan! JL.

Ai niin juu joo... Ne tulokset:

Tuossa tulokset: http://www.paijat-rasti.net/iltarastit/ … 010_t.html

Ja tosson väliajat: http://www.paijat-rasti.net/iltarastit/ … 010_v.html

Aluksi tulospalvelu hämääntyi, jotta onko yksi rastileimasin pimeänä, koodiltaan 122. Muttei ollut, vaan tuli kirjoitettua väärin. Senhän pitikin olla 112. Sen kun vaihdoin ja lokitiedostosta pistin suoritukset uudestaan käsittelyyn, niin saatiin kaikkien rastivälien rastiväliajat.

otimeLite tarvitsee vielä hiukan viilausta, sitten siinä on valmis ensi kesän iltarastiohjelmisto.

Kouvolan kisoihin viikon päästä lähtee Pirkkojen iskuryhmä viiden aikuisen voimin. Tai oikeastaan kuudeskin on, Aallon Antti, joka hiihtelee RiSussa. Odotukset ja tulokset eivät saata täsmätä. Flunssaa ja muuta pientä remppaa on ollut riesana ja pakkanen. Mutta näillä mennään valmistavaan viikkoon. Zeiel.

Valkealan urheilupyhätön harjussa käytiin hisustelemassa. Pakkasta 17 graadia, hyvä keli ja väylät upeita. Suoritukset eivät olleet virheettömiä, siksi sijoitukset lähellä ynnämuuta tasoa. Opeteltiin välineissä, kartanluvussa ja ehkä vauhtikaan ei riittänyt.  Maukka spritissä vähän puolenvälin alapuolella, sijalla 20. Esko keskimatkalla puolessa välissä tulosluetteloa, sijoitus 13. Sarjassa H70 Esa ja Markku vähän toisella kymmenellä ja JL kirjoittaja sijoilla 7. ja 8. Osallistujia sarjassa 26. Niin että paremmalla tuurilla kohti uusia vaikeuksia. Zeiel.

Käytiin asikkalan likkojen hisurasteilla Vesivehmaan lentokentällä. Mainostamattomassa harjoituskisassa oli 89 hiihtelijää. Me saatais tällaisilla lumilla samanlainen kisa aikaan. Sprintti Kullasvuoreen ja tulijoita olisi jos päivä vaan olisi muista kisoista vapaa. Sprinttiradat ovat vain 2-3km, ei tarttisi takarinteeseen saakka mennä, mäen päällä tasaisella pari kiemuraa ja lasku kentälle. Kuka alkais piirteleen hisupohjaa kartasta? Jos ei tänä vuonna niin ensi!?

Vai että olis hauskin kisoissa hauskaa.. parempi pysyä näillä leveillä laduilla niin ei eksy ja suksetkin säilyy ehjinä. Kilometrit menee jossain 600-700 välillä tällä hetkellä, tahti on vähän hiipunu viime aikoina kun työt tuppaa toisinaan haittaamaan harrastuksia. Kuntopiikki on kyllä taas hakusessa Salppurin kisoihin, en mä pienemmissä skaboissa viitsi startata..

Mutta tsemiä vaan Pirkkojen karpaaseille hauhon maisemiin!

... tehdään oma suoritus ja katsotaan, mihin se riittää ...

Am-tasolla lähtevät Ala-Porasan Pirkat matkaan aina menestys mielessä. Tänään lyhyen matkan kisasta oli tuloksena mitalisijoja 4kpl. Mestareiksi sujuttelivat Jukka Luukko ja Esko Jussila, hopeaa nappasi Mauri Piltt ja pronssia pokkasi Markku Salo.

Lunta on Eteläisessäkin kylässä vähintäänkin riittävästi. Maastoon ajetut kelkkaurat olivat aika pehmeitä, ja sauvat upposivat vaivatta kanervikkoon asti. Houkuttelevimmat oikourat maastoon luonnollisesti tehtiin. Tuttujakin siellä näki, esim. AR oli kaivanut Iivosen Riston naftaliinista ja laittanut miehen taas viivalle. Hiihtotrikoon kaulusnauha vain tarpeeksi tiukalle, ja niin sitä päästiin pokkaamaan pronssia heti Maukan jälkeen!

Toivottavasti Jukalle järjestyy kuljetus huomiseksikin, sillä silloin ratkotaan pitkän matkan am-mitalien kohtalo.

Mitaleita tuli pitkiltäkin matkoilta.

Jukka piti pintansa ja paikkansa alueen ykkösenä. Esa Klinga säesti hienosti ottaen hopeaa. Olavi Erkkilä ja Markku Salo jäivät nyt mitalisijojen ulkopuolelle. Maukka oli edelleen hienossa mitalivireessä ja eilisen tapaan nappasi hopeaa.

Omasta suorituksestani ei ole paljoa lapsille kertomista, sen verran raskaasti tuli tyrittyä. Mutta kerrotaan nyt ainakin jotakin. Heti ykköselle mennessä luin väärää väliä, ja koukkasin ulkorataa rastin 14 kautta. Ihmetys ja kummastus oli kuitenkin suuri, kun ykkösen jälkeen sain kantaani eilisen am-kakkosen Liikkasen Reiman, joka oli lähtenyt 4 minuuttia minua ennen. Hän oli tehnyt alussa perusteellisemmin saman töppäyksen kuin minä ja oli kiertänyt rastit 14, 13 ja 12 ennenkuin malttoi kaartaa ykköselle! No siinä sitten mentiin sopuisasti jokunen väli. Pitkällä suopätkällä meikäläisen selkä alkoi tiltata, ja Reiman selkä sitä myöten etääntyä. Keskittyminen hajosi, ja niinpä minulta jäi huomaamatta syherikköön tehty ristiradan lenkki, ja oikaisin kutoselta suoraan ysille! Loppuosuudella oli hieman enemmän luistelukelpoista leveätä baanaa, ja pääsinkin aika mukavasti maaliin, jossa luonnollisesti sitten totuus selvisi. Hylsy! Se siitä siis.

Jos ei ota huomioon surkeata suunnistusta, niin mukavaa oli.

Ps. 19.02.2011 pidetään Vantaalla henkilökohtainen sprintti ja sprinttiviesti, jotka samalla ovat myös am-kisat. Olisin varmaan lähdössä kumpaankin, jos vain viestiin löytyisi kaveri. Onko esim. Valtsu kuulolla?

OK, katson illalla mitä kotikoneelta löytyy. On se Esa sen verran nuorekkaana säilynyt, että tuskinpa sitä kukaan huomaa, jos kuva onkin muutaman vuoden takaa!

Kaipolassa edelleen H50 sarjassa vain kolme joukkuetta. Kerätkää pojat joukkue kasaan. Näin Pekan eilen jäällä hiihtämässä. Pekalla on kohta viissataa kilsaa hiihtoa ja kunto niin, että mä en pärjää.

Lauantain kilpailu ei mennyt minulla virheittä. Parilla välillä virhettä, kummallakin minuutin verran seikkailua väärillä urilla. Pärjääminen tuli muiden ansiosta, toiset tekivät minua enemmän virheitä. Tarkalla kartanluvulla ja normaalilla hiihtovauhdilla pärjäsi. Sunnuntain taktiikka oli selvä lähtiessä. Lauantain etumatka riittää, jos tekee virheettömän suorituksen. Näin lähdin ja noudatin taktiikkaani. Tein rastilta lähtiessä turvallisen reitinvalinnan, eli kiertelin syheriköt kaukaa, leveitä uria hiihdellen. Luin joka risteyksessä kartan pysähdyksissä. Reittini eivät olleet nopeimpia, mutta vältyin virheiltä ja lauantain etumatka riitti kokonaiskilpailun voittoon. Osittain hävisin kyllä huonon jaksamisen vuoksi... mutta kun ei kule.... Päävalmentaja Avikainen suositteli lääkkeeksi ulkoilua....

Kaipolan viestistä SM-pronssia tenhoryhmälle!

:)Markku, Esa ja Jukka saivat pronssia Kaipolan SM-viestistä. Hienoa!:klap:

Halpaa mutta kelvollista metallia olisi ollut tarjolla viisikymppisille, sillä siinä sarjassa saatiin jakoon vain kulta ja hopea. Mestarijoukkueen aloittajan olin minä voittanut edellispäivän henkilöjohtaisella matkalla, joten kyllä me siellä joukon jatkona olisimme menneet (ankkurille tosin olin hävinnyt, hän oli sentään napannut sarjan pronssin).

Valokuvia tuli jonkun verran, eiköhän niitäkin saada joskus vielä näytille.

Kaikille avoin hisu-harjoitus su 20.2. 2011 klo 10-12.
Lähdöt omaan tahtiin. Paikka Vesivehmaan lentokenttä.
Karttamaksu kuuleman mukaan kuutisen euroa.
Lisätietoja Asikkalan Raikkaan suunnistusjaoston sivuilta.

Jotta tällaasia huhuja kuulin!

Vanha sanonta kisapukeutumisesta kuuluu, että jos lähteissä ei ole kylmä niin sitten on liikaa päällä. Helppoa on kun +15 tai lämpimämpää. Syksyn muutaman asteen kelissä alkaa jo pukeutumisen mietintä, varsinkin, jos startataan pimeään yöhön. Yllättävästi yöllä aina kuitenkin pärjää paremmin kuin on luullut. Talvella muutaman asteen pakkanen on ongelmaton pukeutumisen suhteen. Yksi hiihtokerrasto ja ongelmia ei ole. Mutta kun pakkasta on yli kymmenen astetta  alkaa taas mietintä. Riittääkö ohuet käsineet ja yksi kerrasto. Ja sitten kun pakkasta on pari tuntia ennen kisan lähtöä 27 astetta ja järjestäjät kerta toisensa jälkeen löytävät jostain  kisakeskuksen oven pieleen mittarin, joka näyttää 19 astetta,  niin mieti mitä laitat päälle, kun tuntuu pirun kylmältä. Päähän komandopipo vai ei. Kahdet käsineet ja sauvan nauhat ei yllä kiinni. Silmät jäätyy alamäissä ja nähdä pitää. Nenä ja posket jäätyy. Nyt näytetään keksityn nenään ja poskiin liimattavia suojia. Missähän niitä myydään, vois ostaa ja näyttää muodikkaalta. Ja toisilla palee aina varpaat. Kenkiin pitäisi mahtua kahdet sukat ja sitten kengät kiristää. Alasuojista en kommentoi, kun tällä iällä ei oo..  väliä... Naisten lehdissä on joka vuosi ohjeita kerrospukeutumisesta, mutta ei ne opastajat ole vissiin tehneet muuta kun seisoskelleet pakkasessa ja tuulensuojassa. Ehkä varminta olisi käydä joka päivä lenkillä niin oppisi kokemuksen kautta pukeutumisen ja pitää niin kovaa vauhtia, että tarkenee... niin uskon kun katselen lämpimästä autosta Siljanderin Ilpon juoksemista, on keli kun keli....

Juostessa tarkenee paremmin kuin hiihtäessä kun alamäkeenkin joutuu tekemään töitä eikä ole samanlaista viimaa kuin hiihdellessä.
Kevyet lenkit onnistuu kyllä kovallakin pakkasella mutta kyllä vauhtilenkkejä on muutaman joutunut tekemään matolla, mikä on äärimmäisen tylsää touhua. Mutta parempi sekin kun hönkiä yli 20 asteen pakkasessa sisään max. määrä happea ja olla kipeänä.
Muuten tarkenee kyllä mutta varmaan se alasuoja tarvis kyllä kaivaa jostain... vaikka ei kai sillä mullakaan enään niin väliä
On nämä pakkaset kuitenkin helpompi kestää kun jatkuva lumipöperössä kahlaaminen.

Eipä tuolla matolla kauheesti ole ruuhkaa ollut, yleensä pääsee heti kun salille menee, tosiaan kannattaa hyödyntää tämäkin kuntoilumahdollisuus.
Sama juttu mulla kun Jukallakin sälekaihtimien suhteen, mä vedän ne kokonaan ylös kun ne alkaa pyörimään silmissä... ikkunaa on myös aukaistava, tilassa on aika heikko (onko sitä edes ?) ilmanvaihto.

Morjens!

Katselinpa tuossa tuloksia hiihtosuunnistuksen keskimatkan SM-kisasta Joutsenossa lauantailta 05.03.2011. Sarjassa H70 on hopeaa saavuttanut Markku Salo PäijRa! Eroa voittajaan on nimelliset 6 sekuntia.

:klap:  Onnittelut Markulle!  :kumarran:

Oli varmaan hieno tilaisuus näin keväisillä keleillä, valitettavasti en itse malttanut matkaan lähteä.

Mitämitämitä... reittihärvelistä ja väliajoista näkee, että Markku on koko ajan ollut voittajaa edellä viimeiselle rastille asti. Sielläkin eroa on ollut 2 sekuntia Markun hyväksi. Mitä on tapahtunut maalisuoralla? Sillä on siis tullut takkiin 8 sekuntia, ja samalla mitalin väri muuttunut hopeiseksi! Tiukkaa on ollut, ja lopputulos on hieno, mutta harmittavan lähelle tuo mestaruus nyt jäi.