Talvi 2026

Heippa, Bulgarian vuorilla tuli käytyä ja hisusteltua. Kolme mitskua. Miltei pokkaamalla. Kokemusta tuli, kun kisa oli 2 km korkealla. Henki ei kulkenut. Viimeinen kerta oli vuoristossa. Ei ole astmaisen kisapaikka. Radat ja maasto olivat ihan ok , avointa, lumista, metsä saarekkeita ja leveää tilustietä. Viimeisenä päivänä oli todella sakea sumu. Oikoja ei uskaltanut tehdä yhtään. Näkyvyvyys oli pari suksen mittaa, enkä narraa yhtään. Pääsarjalaisia eksyi aukeilla sumuun ja kisa oli siinä.
Bulgariassa muistetaan Kaartin Tarkka-ampuja  pataljoonan taistelut Turkin sodassa 1877-1878. Suomalaisista on maininta Alexsander Nevskin Katedraalin ulko- oven seinässä.
Olikohan viimeinen MM hisu ja tämä viimeinen matkakertomus, jää nähtäväksi.

Kultahan on nyt arvossaan, kovasti sitä ostetaan ja kaupataan toreilla ja turuilla! Ja tulipa taasen seuralle kansainvälistä arvokisamenestystä tilastoihin.
Minäkin sain yhden rokulitalven jälkeen kauden käyntiin Evolla, taisi sieltä muutama tämän tason mitali seuralle kilahtaa. Luntakin maastossa oli, mutta aika tavalla kanervat ja mättäät paljaana pilkottivat ja tökkivät sivakoiden pohjia.

Ensi viikonloppuna on kansalliset sprinttimitalit jaossa Hakunilassa. Minä en sinne ole menossa, hartiat eivät ole vielä siinä kunnossa että tohtisin niitä nousuja ja mutkia koluamaan lähteä. Mutta seuranta on päällä jos siellä seuran edustusta kuitenkin olisi ... Valkeakoskella ajattelin kyllä käväistä, Korkeakankaallahan siellä taas seikkaillaan tänä talvena.

Vantaan Hakunilassa hisusteltiin SM sprintti. H85 kuusi pappaa ilmoittautuneita. Startissa viisi. Mokailin ykköselle mennessä. Ei ollut uraa, vaikka karttaan oli piirretty. Oli tallattua pellon laitaa hiihtämäni uran varrella sillä kohtaa missä urien piti haarautua. Siinä häkellyin, katselin karttaa missä olen ja hiihtelin varmuudeksi lähtöön päin. Sama takaisin ja tallattua koiran kuljetus reittiä rastille.  No loppu meni virheittä ja olin mielissäni, että parin minuutin virheellä saa pronssia. Pakkasta oli 18 astetta, mutta en palellut.

Eipä reissua ilman mitalia tee Jukka! SM-pronssia oli tuomisina viikonloppuna Hakunilasta sprinttimatkalta. Hieman reilu 2 minuuttia erotti nyt mestaruudesta. Ykkönen on tehnyt vaikeata, siinä on takkiin tullut lähes 3 minuuttia. Muut välit sitten onkin menty tarkasti ja vauhdilla, pääsääntöisesti parasta tai toiseksi parasta kyytiä.

Hienoa, oli varmaan sekä suunnistusteknillisesti, hiihtoteknillisesti että fyysisesti vaativa vartti kipakassa pakkaskelissä!

Käväisin Valkeakoskella jo varsin tutuiksi tulleilla Korkeakankaan urilla rasteja etsimässä. Lauantaina oli kaksi sprinttilähtöä, ne menivät varsin mukavasti. Pakkasta oli kyllä lähes kakkosella alkava lukema, mutta keli oli aivan tyyni ja aurinkokin ajoittain näyttäytyi, joten yllättävän mukavasti ulkona kuitenkin pärjäsi, toki kalsareita ja puseroita oli huomattavasti normaalia enemmän käytössä! Tosin jälkimmäiseen lähtöön odotellessa oli hieman ikävä tuntu kun kengät ja muu varustus oli jo hieman nihkeä, mutta lähtöpiippauksen jälkeen tällaiset murheet unohtuivat (kun eteen tuli uusia).

Toisena päivänä oli tarjolla keskimatka. Siinä tein useita virheitä urilla, mutta ratkaisevan källin tein jo 15 sek ennen lähtöä, kun otin kartan väärästä ämpäristä. Sellaista tyräystä en ole aikaisemmin tehnytkään, ehkä muistan tämän opetuksen tulevaisuudessa.

Kisapaikalle narisevassa lumessa kävellessäni minut yllättäen bongasi Geza, joka oli paikalla Pian huoltajan ominaisuudessa. Itse ei mies rasteilla hiihdä, mutta ladulla kyllä sanoi viihtyvänsä. Oli oikein mukava jutella vanhan tutun kanssa pitkästä aikaa!